Yleisimmät ongelmat matokompostissa ja niiden korjaaminen

Matokompostointi on palkitseva tapa kierrättää keittiöjäte ja tuottaa ravinteikasta lannoitetta, mutta siihen liittyy myös haasteita, joiden ratkaiseminen ei aina ole itsestäänselvää. Yleensä ongelmat ovat kuitenkin hallittavissa, kun niiden syyt ymmärtää ja osaa toimia oikealla tavalla. Tässä tekstissä käyn läpi yleisimmät matokompostoinnin ongelmat, niiden taustalla olevat syyt ja käytännölliset keinot tilanteen korjaamiseksi. Kun tunnet nämä perusasiat, pystyt pitämään kompostorin elinvoimaisena ja madot tyytyväisinä pitkällä aikavälillä.

Jos et ole vielä ehtinyt perustaa omaa matokompostiasi, suosittelen aloittamaan tästä oppaasta: Näin perustat oman matokompostorin vaihe vaiheelta

Madot yrittävät karata

Matojen karkaaminen on yleinen oire siitä, että matokompostin olosuhteet eivät ole madoille ihanteelliset. Jos madot kiipeilevät pitkin kompostiastian seinämiä tai kantta tai löydät rutikuivaksi kuivuneita kuolleita matoja kompostiastian vierestä maasta, on jokin kompostissa pielessä. Madot yrittävät karata ja etsiä suotuisampaa elinympäristöä.

Yleisimmät syyt matojen karkaamisyrityksiin ovat liika ruokinta, liika kosteus kompostissa tai kompostin happamoituminen, joihin kaikkiin kerron ratkaisut tässä julkaisussa.

Liikaruokinta

Yleinen virhe, johon itsekin aikanaan ensimmäistä matokompostia perustaessa syyllistyin, on matojen liikaruokinta. Itse odotin innokkaana näkeväni, miten madoille antamani ruoantähteet olisivat parin päivän päästä kadonneet ja miten tilalle olisi ilmestynyt ravinteikasta matokakkaa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan kompostiin ilmestyi hometta ja se alkoi haista pistävälle, kun jäte alkoi mädäntyä.

On hyvä ymmärtää, että madot pärjäävät kokonaan ilman keittiöjätettä jopa usean viikon ajan, jos niiden elinympäristö on muuten suotuisa. Keittiöjätteen loputtua madot syövät kaikessa rauhassa petimateriaalia, eikä siitä ole niille haittaa. Uuden kompostin kanssa kannattaakin aloittaa mieluummin liian vähäisellä ruokinnalla kuin liian suurella määrällä. Jos kompostistasi löytyy 50-200 matoa, kokeile aloittaa esimerkiksi yhdellä pilaantuneella mansikalla, 3 cm pätkällä ruskeaksi päässyttä banaania tai 3x3 cm kokoisella palalla huonoksi mennyttä vesimelonia.

Jätä madot rauhassa tutustumaan ympäristöönsä ja syömään ensimmäisiä keittiöjätteitä viikon ajaksi ja palaa sitten tarkastamaan tilanne. Jos kaikki keittiöjäte on kadonnut kokonaan, ruoki madoille hieman suurempi määrä ja tarkastele tilannetta taas viikon kuluttua. Jos jätettä on jäljellä vielä viikon kuluttua, madoille ei tarvitse antaa lisää jätettä vaan voit huoletta odottaa vielä toisen viikon. Opit ennen pitkää arvioimaan miten paljon madoille voi antaa jätettä.

Kolmen kuukauden kuluttua kompostin perustamisesta tulet huomaamaan, että matoja voikin jo ruokkia noin kaksinkertaisella määrällä alkuvaiheeseen verrattuna. Puolen vuoden kuluttua aloituksesta madot käsittelevät jo nelinkertaisen määrän.

Vääränlainen jäte

Epämiellyttävä haju voi olla merkki myös siitä, että madoille on annettu jotain sopimatonta. Liha ja rasvaiset ruoat eivät kuulu matokompostiin, sillä madot ovat äärimmäisen hitaita prosessoimaan niitä, jolloin ne todennäköisesti pilaantuvat nopeasti ja alkavat helposti haista. Myöskään maitotuotteet eivät sovi madoille, koska ne tuottavat pilaantuessaan maitohappoja, jotka tekevät kompostista liian happaman.

Ratkaisuna vääränlaisen jätteen antamiseen on yksinkertaisesti poistaa ne kompostista ja siirtää ne esimerkiksi lämpökompostoriin tai kunnalliseen biojätekeräykseen.

Jos olet epävarma siitä, mitä matokompostiin voi laittaa, katso oppaan sivu Mitä saa laittaa matokompostoriin ja mitä ei

Liian märkä komposti

Varmaankin kaikkein yleisin ongelma matokompostissa on liiallinen märkyys. Eikä ihme, sillä lähes kaikki biojäte on suurimmaksi osaksi vettä.

Liian märän kompostin tunnistaa helposti. Jos kompostiastian pohjalla on vettä tai todella märkää petimateriaalia, kosteutta on liikaa. Sopivan kostean petimateriaalin tunnistaa siitä, että se tuntuu kostealta, mutta siitä irtoaa voimakkaasti puristettaessa korkeintaan 1–2 pisaraa vettä. Jos vettä on kertynyt pohjalle asti, se kannattaa poistaa. Pienempi liikakosteus poistuu lisäämällä reilusti kuivaa petimateriaalia märän kompostin joukkoon.

Kuiva komposti

Kuivuus on huomattavasti harvinaisempi ongelma, mutta sitäkin voi tapahtua esimerkiksi petimateriaalia lisätessä. Jos komposti kuivuu, madot kärsivät, sillä ne hengittävät ihonsa kautta ja tarvitsevat kosteutta selviytyäkseen. Kuivumisen voi huomata siitä, että petimateriaali on murenevaa ja keittiöjäte kuivuu sen pinnalle.

Tilanne korjaantuu helposti lisäämällä kosteaa biojätettä tai suihkuttamalla vettä varovasti kompostin pinnalle. Kompostiin ei kannata kaataa vettä suoraan kannusta, sillä se valuu helposti pohjalle ja luo sinne mätänemiselle suotuisat olosuhteet. Usein jo pieni lisäkosteus riittää palauttamaan olosuhteet normaaleiksi.

Liian hapan komposti

Matokomposti toimii parhaiten neutraalissa ympäristössä ja kompostin liiallinen happamuus on melko yleinen ongelma. Happamus johtuu siitä, että monet kompostiin lisättävät keittiöjätteet hajoavat luonnostaan tuottaen erilaisia happoja kuten etikkahappoa. Tästä johtuu esimerkiksi hedelmien ja muiden sokeripitoisten ruoantähteiden etikkainen haju niiden pilaantuessa.

Kompostin happamoituessa sinne ilmestyy yleensä pieniä valkoisia ja läpikuultavia änkyrimatoja (eng. potworm), jotka lisääntyvät nopeasti happamassa ympäristössä. Änkyrimadot eivät itsessään ole haitallisia, mutta niiden lisääntyminen on merkki siitä, että komposti on päässyt happamaksi.

Liikaa happamuutta voi estää ripottelemalla matojen ruoan sekaan pienen määrän murskattuja kananmunankuoria, jotka ovat lievästi emäksisiä ja tasapainottavat happamuutta. Jos happamuudesta ei meinaa päästä eroon, voi olla myös syytä väliaikaisesti vähentää sokeripitoisten ruokien kuten hedelmien antamista madoille.

Banaanikärpäset

Matokomposti on aina täynnä elämää ja madot saavatkin seurakseen monia pieneliöitä. Useimmiten matojen seuralaisista ei tarvitse välittää, mutta banaanikärpäset ovat matokompostoijille yleisiä kiusakappaleita. Ne eivät ole vaarallisia, mutta niiden läsnäolo on epämiellyttävää.

Ongelmasta pääsee onneksi todella helposti eroon peittämällä kaiken madoille annetun biojätteen petimateriaalin alle. Myös pakastaminen on tehokas keino tappaa baananikärpäset sekä niiden toukat ja munat keittiöjätteestä ennen sen antamista madoille.

Madot eivät syö?

Joskus voi näyttää siltä, ettei madot koskekaan niille annettuu ruokaan. Tämä johtuu yleensä siitä, että madot eivät kykene syömään tuoretta ruokaa sellaisenaan. Ne odottavat, että mikrobit hajottavat jätteet pehmeäksi massaksi, jonka ne voivat käsitellä. Tämän takia esimerkiksi omenankuoret tai perunankuoret voivat maata kompostissa pitkän aikaa koskemattoman näköisenä ennen kuin madot pääsevät niihin käsiksi.

On myös tärkeää huomioida matojen määrä suhteessa jätteen määrään. Keskimäärin sata matoa prosessoi vain noin 50–200 grammaa biojätettä viikossa. Jos jätettä kertyy enemmän kuin matokomposti pystyy käsittelemään, sille pitää löytää joku muu paikka kuten lämpökompostori tai kunnallinen biojätteen keräysastia. Tämä on väliaikaista, koska matojen määrän kasvaessa ne pystyvät viikko viikolta prosessoimaan aina suuremman osan keittiöjätteestä.

Yhteenveto

Matokompostin yleisimmät ongelmat liittyvät kosteuteen, happamuuteen ja ruokinnan tasapainoon. Liian märkä komposti on kaikkein tavallisin ongelma, koska biojäte on suurimmaksi osaksi vettä. Sen tunnistaa helposti puristustestillä. Liiallinen happamuus näkyy änkyrimatojen runsastumisena ja hajuhaitat kertovat usein mätänemisestä eli hapettomasta hajoamisesta. Matojen karkaaminen puolestaan on merkki siitä, että jokin näistä tekijöistä on pielessä.

Kun muistaa kolme pääperiaatetta, sopiva kosteus, riittävästi petimateriaalia ja maltillinen ruokinta, kompostori toimii luotettavasti ja madot voivat hyvin. Tällöin biojätteestä syntyy arvokasta multaa, jota voi hyödyntää niin huonekasveille kuin puutarhaankin. Lisää vinkkejä löydät aiemmasta julkaisustani Opas matokakan keräämiseen ja käyttöön