Matokompostorin aloituspakkaus osa 1: Idea ja rakentaminen

Tämä on ensimmäinen osa blogijulkaisujen sarjaa, jossa dokumentoin Lieromaan matokompostoinnin aloituspakkauksen kehitystä ideasta valmiiksi tuotteeksi. Tavoitteena on kehittää valmis tuote, joka sisältää kaiken tarvittavan: valmiiksi poratut laatikot, petimateriaali, pieni määrä valmista matokakkaa mikrobitoiminnan tehokkaaseen käynnistämiseen, kananmunankuorijauhetta kalsiumin lähteeksi ja tietenkin itse madot. Tavoitteena on, että kuka tahansa voi aloittaa matokompostoinnin mahdollisimman helposti.

Jos olet kiinnostunut aloituspakkauksesta, jätä yhteystietosi tänne, niin ilmoitan sinulle heti, kun se on saatavilla.

Ennen tuotteen myymistä muille, halusin kuitenkin testata konseptia käytännössä. Tämä ensimmäinen julkaisu keskittyy prototyypin ideointiin ja rakentamiseen.

Kompostorilaatikon valinta

Halusin tehdä aloituspakkauksesta jatkuvaan virtaukseen perustuvan. Kolmesta laatikosta koostuva jatkuvatoiminen kompostori on hieman monimutkaisempi rakentaa kuin yksilaatikkoinen, mutta käyttäjälle se on huomattavasti helpompi. Biojäte lisätään ylimpään laatikkoon ja valmis matokakka kerääntyy vähitellen alimpaan. Käyttäjän ei tarvitse sekoittaa tai erotella mitään, vaan systeemi toimii itsestään, kunhan madot saavat ruokaa.

Pohdin pitkään, minkälaiset laatikot olisivat tähän parhaita. Lopulta päädyin 14 litran SmartStore Pro -laatikoihin. Koko on sopiva kompromissi: pienempi ei välttämättä riittäisi kaikille, mutta suurempi veisi liikaa tilaa. Tarkoitus on, että kompostori mahtuu mahdollisimman monen ihmisen kotiin ilman että se vie liikaa tilaa.

Päädyin Pro-mallistoon, koska ne ovat läpinäkymättömiä, mikä on tärkeää, koska madot eivät viihdy valossa. Niiden muovi on myös sopivan joustavaa, jolloin se ei halkea porattaessa, toisin kuin monet halvemmat laatikot.

Kompostorin rakentaminen

Aloitin poraamalla reiät laatikoiden pohjiin. Käytin 6 mm poranterää, joka on osoittautunut juuri sopivan kokoiseksi. Aiemmissa kokeiluissani huomasin, että suuremmat madot eivät pääse kunnolla liikkumaan pienemmistä rei'istä, kun taas liian isoista rei'istä kompostimassa putoaa ennen aikojaan alempiin laatikoihin. Porasin reikiä koko pohjan alueelle, noin 3-4 cm välein, jotta madot, kosteus ja happi pääsevät liikkumaan vapaasti kerrosten välillä.

Reiät tein vain kahteen ylimpään laatikkoon. Alimmainen laatikko toimii valmiin matokakan keräysastiana, johon kompostimassa “virtaa” vähitellen matojen liikkumisen myötä. Järjestelmä ei siis perustu laatikoiden kierrättämiseen, vaan jatkuvaan virtaukseen: ylin laatikko saa uutta ruokaa, keskimmäinen toimii kypsymisvaiheena ja alimmasta kerätään valmista matokakkaa.

Lisäksi porasin muutamia reikiä myös ylimmän laatikon kanteen, jotta ilma pääsee kiertämään ja kosteus pysyy hallinnassa. Näin kompostori hengittää eikä muutu tunkkaiseksi ja hapettomaksi.

Netissä on paljon ohjeita, joissa alinta laatikkoa käytetään nesteenkeräysastiana, ja joissain malleissa siihen on jopa asennettu hana. Käytännössä tämä on turhaa. Toimiva matokompostori ei kerää nestettä pohjalle. Jos kompostin pohjalle alkaa muodostua nestettä, kyse on liian märästä kompostorista, ei rakenteellisesta ongelmasta. Ongelma ratkeaa lisäämällä kuivaa petimateriaalia - ei asentamalla hanaa laatikon pohjaan.

Petimateriaalin valmistelu

Petimateriaali on kompostorin perusta, joka luo madoille elinympäristön ja ylläpitää kosteus- ja happitasapainoa. Käytän omassa kompostorissani pääasiassa ruokakauppatilauksista kertyviä pahvilaatikoita, jotka silppuan paperisilppurilla. Silputtu pahvi on sopivan kuitumaista, hajoaa hyvin ja pitää rakenteen ilmavana. Laatikoita kertyy joka tapauksessa, joten niiden hyödyntäminen ei lisää kustannuksia, vaan ratkaisee samalla ongelman pahvin kertymisestä.

Pahvisilppua ei kuitenkaan todennäköisesti riitä myytäväksi aloituspakkausten mukana, joten testaan vielä vaihtoehtoja. Paperia ei meidän taloudessa juuri kerry, joten sekään ei ole realistinen ratkaisu. Todennäköisin vaihtoehto on kookoskuitu, jota saa helposti, se pakkaantuu kuivana tiiviisti ja toimii petimateriaalina erinomaisesti.

Kostutin pahvisilpun runsaalla vedellä, sekoitin sen käsin ja annoin seistä noin 10 minuuttia, jotta vesi ehti imeytyä kunnolla. Lopuksi tein puristustestin: otin kourallisen materiaalia ja puristin sitä nyrkissä. Kun siitä putosi muutama tippa vettä, tiesin kosteustason olevan juuri sopiva.

Kun petimateriaali oli kostutettu, lisäsin sekaan hieman valmista matokakkaa ja murskattuja kananmunankuoria. Matokakka on täynnä hyödyllisiä mikrobeja, jotka herättävät kompostin eloon heti ensimmäisestä päivästä. Murskatut munankuoret taas pitävät happamuuden kurissa ja tarjoavat madoille kalsiumia munakoteloiden muodostukseen.

Lopuksi lisäsin noin 200 Eisenia fetida -kompostimatoa. Kaadoin ne pinnalle ja seurasin, miten ne katosivat muutamassa minuutissa petimateriaalin sekaan. Suljin kannen ja jätin kompostorin rauhaan yön yli, jotta madot ehtivät asettua uuteen ympäristöön.

Seuraavana päivänä lisäsin kompostoriin pienen määrän pilaantunutta mangoa ja hunajamelonia. Halusin käynnistää bakteeritoiminnan nopeasti, ja makeat hedelmät sopivat siihen täydellisesti.

Ensimmäinen prototyyppi valmiina

Prototyyppi on nyt kasassa, ja jätin sen rauhaan tekemään tehtäväänsä. Jään toiveikkaana odottamaan, miten kompostori lähtee käyntiin. Toivon mukaan ensi kevääseen mennessä aloituspakkaus on hiottu siihen kuntoon, että sen voi laittaa myyntiin innokkaille matokompostoinnin aloittajille.

Seuraavaksi annan kompostorin olla pari viikkoa rauhassa ja annan madoille aikaa asettua uuteen ympäristöönsä. Parin viikon kuluttua tarkistan tilanteen ja kirjoitan seuraavan julkaisun. Seuraava julkaisu löytyy täältä

Pidin tämän julkaisun tarkoituksella päiväkirjamaisena, en niinkään oppaana. Jos haluat lukea lisää matokompostin perustamisesta, ylläpidosta tai matokakan käytöstä, kurkkaa muut blogijulkaisuni.